PSS naiset - Liikapelaajan päiväkirja osa 1

Liikapelaajan päiväkirja pureutuu 1-2 kertaa kuukaudessa viikon kerrallaan PSS naisten liigajoukkueen pelaajien arkeen. Ensimmäiseen blogiin uhriksi saatiin SB-Prosta viime kauden päätteeksi PSS:aan siirtynyt hyökkääjä-puolustaja Mira Oksman. Blogista selviää mitä kaikkea puolustaja puuhastelee treenien ja pelien ulkopuolella sekä tietysti kuulumiset PSS:n pohjoisen kiertueelta. Liian vakavalla ilmeellä näitä ei kannata lukea, sillä tälläkin viikolla sattui ja tapahtui.

Dear Diary,

Kaikkeen mun pitääkin lupautua. Kirjoittaa nyt päiväkirjaa huippusalaisesta ja jännittävästä elämästäni.. VAROITUS: Lukeminen voi aiheuttaa voimakasta väsymystä. (Noora älä lue auton ratissa)

Maanantai 13.2.2012

KLO 6. Hyvää huomenta Rakas Päiväkirja. Ylös, ulos ja hiihtämään. Mikäs sen parempi tapa aloittaa viikko, erityisesti maanantaiaamu. Ei sillä, että mulla olisi jotain lajia vastaan, mutta ihan mielenkiinnosta haluaisin nähdä hänet kuka suunnitteli tuntijärjestyksen itse hiihtämässä maanantaiaamuna klo 8.  Aamu alkaa loistavasti sillä, kun puoli tuntia bussissa istuttuasi huomaat meneväsi väärään suuntaan (mistä minä voin tietää, että bussi lähtee toiselta puolelta Lauttasaareen ja toiselta Paloheinään, mun käskettiin vain nousta bussiin 66A ja jäädä pois päätepysäkillä).  Olen siis auttamattomasti myöhässä taas kerran.  Saatan päästää suustani pari rumaa sanaa, poistun bussista niin, kuin minun pitäisikin jäädä kyseisellä pysäkillä ja siirryn toiselle puolelle katua odottamaan seuraavaa autoa OIKEAAN suuntaan.

Matkaa takaisin on tunnin verran, joten minulla on hyvää aikaa kirjoitella tätä päiväkirjaa. Päästyäni Paloheinän hiihtomajalle olen tunnin myöhässä, mutta jostain syystä kukaan ei kuitenkaan ole yllättynyt, kun kerron miksi. Kolme tuntia harjoittelemme hiihtämään eteen ja taakse, yhdellä ja kahdella suksella sekä sauvoilla ja ilman. Koululla käydään äkkiä syömässä. Hyvä ruoka, parempi mieli. Näillä eväillä jaksaa taas pari luentoa.

Neljän maissa on koulupäivä pulkassa ja Nooran tilaihme Hyundai Getz starttaa kohti Porvoota.  Matkalla koukataan Alepan kautta hakemassa matkaevästä, pilttiä ja proteiinipatukoita.  Harjoitukset menevät nopeasti, kun on vain tunnin saliaika. Alkulämppä ja paljon peliosuuksia, hyvähyväkivakiva.

Kotimatka alkaa ennen kahdeksaa, harvinaista herkkua olla kotona jo ennen yhdeksää. Tunnin ajomatka kuluu syödessä ja juorutessa, harjoitusten aikana voi kertyä yllättävän paljon kerrottavaa. Kotiin päästyäni tajuan kauhukseni, etten ole laittanut salkkareita nauhalle. Tv:stä ei siis tule mitään järkevää katsottavaa, joten syön vain iltapalaa ja yritän venytellä vähän. Jalat ovat vähän jumissa viikonlopun peleistä, vanhuus ei tule yksin.  Kello on puoli kymmenen, kun menen nukkumaan. Olen tosiaan tullut vanhaksi, naapurin mummokin varmaan jaksaa valvoa sentään kymmenen uutisiin.
 
Tiistai 14.2.2012

5.30 soi herätyskello, keitän kahvit ja syön aamupalaa. Tunti aikaa kirjoittaa portfoliota ennen kouluun lähtöä. Koulussa on teknisiä töitä ja nikkaroimme neljä tuntia puista leluautoa. Uskomatonta mutta totta, en onnistu rikkomaan mitään enkä ketään, ja ilman suurempia haavereita koulupäivä on ohi.

Kahden aikaan olen kotona ja kokkaan itselleni gourmet-aterian (lämmitän mikrossa pinaattikeittoa ja teen leipiä). Sitten alan kirjoittaa sitä samaista portfoliota. Tavoitteena on saada se valmiiksi ennen treenejä, ettei tarvitse menettää yöunia sen takia. On se ihmeellistä kuinka motivoitunut ihminen on deadlinen lähestyessä. Kolmen tunnin kirjoittamisen jälkeen pää on aivan jumissa, ihanaa päästä tuulettumaan harkkoihin. 

Harkat menee peruskaavalla. Alun fysiikkaosuudessa on kuminauhoja. Niillä on hyvä treenata voimaa mutta niillä on myös paljon muita hyödyllisiä käyttötarkoituksia, kuten korsetti. Välillä joku voisi ihmetellä, miten Faijan (valmentaja Ari Haapalainen) hermo kestää meitä AIKUISIA naisia. Junnuilla on huomenna peli, joten yritetään pelailla niiden kentillä meitä naisia vastaan. Naisikäisiä on harjoituksissa vain vähän yli kentällinen (miten niin joukkue on junnujen varassa?).

Kotimatka kestää taas vaihteeksi yli tunnin, kun eteensä ei näe kahta metriä pidemmälle lumisateen takia. Joku itsemurhakandidaatti myös yrittää tapattaa itsensä minun Volvoni alle ajamalla pyörällä keskellä tietä kauheassa lumisateessa ILMAN heijastinta. Olimme vielä Porvoon puolella, joten en toisaalta syyllistä. Joskus puoli kymmenen jälkeen olemme taas kotona, syön pari leipää ja alan viimeistellä portfoliota. Kiinnostus sata. Puolen yön maissa lopettelen, jos jaksaisi huomennakin nousta ylös.

 
Keskiviikko 15.2.2012

Herätyskello soi klo 6. Pystyn taas jotenkin eläytymään vanhan selkä- ja kihtivaivaisen, osteoporoosia ja verenpainetautia sairastavan mummon elämään. Sängystä on lievästi sanottuna hankala nousta. Tapansa mukaan VR on taas myöhässä ja saan juosta kouluun.  Hirrrveen kiva.

Koulussa on luvassa tieteellistä kirjoittamista ja muuta yhtä mielenkiintoista. Onneksi tänään pääsemme jo kahdeltatoista. Kotimatkalla kiroan itseäni ja mietin miten tyhmä ihmisen täytyy olla lupautuessaan ruotsinopettajan sijaiseksi yläasteelle. Kannattaa lupautua kuuntelematta tarjousta loppuun. Jos selviän sijaisuudesta hengissä, lupaan tästä lähin kuunnella työtarjoukset tarkemmin.

Tällä hetkellä tekisi mieleni soittaa ylä-asteen opettajilleni ja kertoa vilpittömästi kuinka pahoillani olen. Miten opettajat jaksavat päivästä toiseen? Koululle mennessäni saan kuulla, ettei opettaja ole kerinnyt lähettää tuntisuunnitelmia ja ”sulla on 9. ja 8.- luokkien ruotsintunnit, vedä jotain lonkalta. Kyllä sä pärjäät”.  Kuuluisat viimeiset sanat.. Saattoi olla viimeinen kerta, kun vedän yläasteikäisille ruotsin tunteja lonkalta, mutta olen hengissä. Ei siitä sen enempää.

Menen kotiin syömään ja yritän lukea vähän tenttiin. Illemmalla käyn palauttavalla lenkillä siskoni kanssa, tyhjennän heidän jääkaappinsa ja yritän venytellä. Kotimatkalla poikkean kaupassa, haen vähän karkkia ja asetun mukavasti sohvalle. Salkkarit! Pyhän puolituntisen jälkeen alan lukea liikunnan didaktiikan tenttiin. Tavoitteena lukea pari kappaletta (toteutunut: sivua) ennen nukkumaanmenoa.

 

Torstai 16.2.2012

Herään klo 8. Kerrrassaan ihanaa nukkua näin pitkään. Tältä päivältä on peruttu kaksi luentoa, joten koululle ei tarvitse raahautua ollenkaan. Harmin paikka. Syön aamupalaa ja lähden kirjastoon hakemaan koulutehtäviin ja tentteihin tarvittavia kirjoja. Kirjastossa sain pieniä rytmihäiriöitä, kun kirjastotäti löi käteeni seuraavan tenttikirjamme. Jouduin hakemaan kottikärryt, että sain sen tiiliskiven kannettua autolle, viitsi vitsi, haittaakse? Onpahan lukemista viikonlopun pelireissulle.. Kirjastokeikan jälkeen alan tehdä esseetä tieteellisestä kirjoitustyylistä. Siihen saattanee vierähtää tovi. Muutaman tunnin päästä teen itselleni hirrrveen hyvää jauhelihakastiketta ja spagettia, opiskelenkohan sittenkin väärää alaa?

Puoli viideltä pakkaan sählykassin ja lähden ajamaan kohti Porvoota. Viimeistelevissä harjoituksissa meitä on kokonaiset 11 kenttäpelaajaa ja kaksi maalivahtia, viikonlopun kentillä pelaamisesta on siis turha haaveilla. Tänään on kaiken maailman penkkareita sun muita, mutta ne tytöille sallittakoon, ne on niitä once in a life time – tilaisuuksia, joissa pitääkin käydä, ettei tällaisena mummona kaduta jos on jättänyt ne väliin.  Harjoitukset vedetään läpi sillä porukalla mitä on ja pystymme silti hyvin pelaamaan pienpelejä ja 1vs.1 –tilanteita sekä kulmavääntöjä.

Tänään joudutaan ajamaan kotimatka Nooran kanssa peräkkäin kun tultiin eri kaupungeista, joten poppi raikaa ja ääni on laulamisesta käheänä kotiin päästyä. Tylsää kotimatkaa lieventää myös se, että viestitään Nooran kanssa puhelimen välityksellä. Halvemmaksi  tosin tulisi jos autoihin rakennettaisiin sellaiset valotaulut, joilla voi kommunikoida takana ajavan autoilijan kanssa (esim. ilmoittaa niille jos ne ajaa liian lähellä tai sitten muuten vaan kuulumisia). Kotona taas iltapalaa: leipää, leipää, leipää ja leipää ja salkkarit pyörimään. Salkkareiden jälkeen tavoitteena oli avata tenttikirja mutta joskus pitää vähän höllätä..

Perjantai 17.2.2012

Koska en kirjoittanut ylös mitä tein perjantaina, olen jo autuaasti unohtanut sen. Se siitä siis, dementiakotiinkaan ei kuulemma silti oteta vielä näin nuoria ihmisiä..

Lauantai 18.2.2012

Herätyskello soi lauantaiaamuna klo 4.50. Tunnin päästä pitäisi olla Mäntsälässä valmiina starttaamaan kohti kylymää pohojosta. Nämä on niitä salibandyn harrastamisen pluspuolia.. No joka tapauksessa Nooran statuspäivitystä lainatakseni ” Edessä viikonloppu: 1152 kilometriä, 2 peliä, 3 ABC ruokailua ja lukematon määrä "hyvää läppää". Sit onki jo maanantai.” joten OLS ja HAPPEE here we come! Sennille on onneksi syötetty rauhoittavia, jotta se pysyy alkumatkan hiljaisena. Meillä muilla on siis mahdollisuus NUKKUA! Unien jälkeen on ensimmäinen odotettu ABC-lounas. Sitä ennen käydään herättelemässä jo ennestään suurta ruokahalua pienellä happihyppelyllä.

Lounaspöydässä odottaa järisyttävä yllätys, ei kanapastaa?!? Nyt menee rutiinit  aivan sekaisin, kun pitää syödä jotain muuta ennen peliä, mutta ehkä me pärjätään. Ruokailun jälkeen on edessä vielä parin tunnin bussimatka, jonka aikana käydään vähän läpi kenttiä ja taktiikkaa.

Klo 16 ottelu O-L-S vs. PSS on valmis alkamaan ja sitä ennen Dinahan on jo onnistunut telomaan itseään niin että käsi on paketissa. Näyttää lupaavalta.. OLS tulee kovaa, mutta tytöt taistelee hyvin vastaan ja Kristakin saattaa ”muutaman” kerran venyä jos jonkinmoiseen spagaattiin estäessään OLSsilaisten läpiajoja. Helpolla ei pisteitä luovuteta ja Sirpalla riittääkin hommia, kun vähän väliä joku käy paikattavana. Tällä kertaa pisteet jää Ouluun lukemin 6-3, mutta niiden metsästys jatkuu kuitenkin huomenna Jyväskylässä, jolloin Happeen päänahka on vaarassa. Sillä varauksella tosin, että jos joku meistä on voittanut lotossa jolloin koko jengi on aamun koneessa matkalla Karibialle.

Loppuverkka, ABC-ruokailu sekä muutama lottokuponki myöhemmin matka jatkuu kohti Jyväskylää (jyväshyväkeksien luvattua kaupunkia).  Majoituspaikassa syödään vaihteeksi iltapalaa ja joukkueen mummojen normaali nukkumaanmenoaikakin on mennyt ohi jo tunteja sitten, joten sänky kutsuu..

Sunnuntai 19.2.2012

Herätys on kello 8.45. Yhdeksältä majoituspaikan aulassa on käsinkosketeltavan hilpeä tunnelma, kun odotamme Faijaa aamulenkkiä vetämään. Voisi luulla, että lottopotti on mennyt kaikille tasan. Aamulenkin jälkeen on taas yksi päivä kohokohdista: aamupala. Vaikka olin 99,9% varma lottovoitostani, niin tällä kertaa se kuitenkin meni ohi suun(se olikin tosin vain 5,5miljoonaa) ja matka jatkuu kohti Jyväskylää. Elli ”vastustajat kahville ” Holmberg liittyy kokoonpanoon ja meillä on siis melkein täysi poppoo pistämässä Happeeta lujille.

Alkulämmöillä ajattelin kokeilla Hennan mailan kestävyyttä ja katkihan se meni. Toinen mailahan oli tosin paljon parempi ja Henna oli hurjassa vedossa, joten ole hyvä Henna! Muutenkin joukkue oli hyvässä vedossa ja maalinteko onnistui. Kristakin hoiti taas oman tonttinsa ilmiömäisesti ja piti meitä pystyssä Happeen painaessa päälle. Pisteet mukaan 5-3 voitolla.

Vielä viimeinen ABC-ruokailu,(eikä vieläkään kanapastaa?! ) ja matka kohti BOLD&BEAUTIFULssien kotikaupunkia, Borgåcityä, voi alkaa. B&B-tunnaria kuultavissa taas ensi viikon sunnuntaina kotiluolassa kun vastaan asettuu Westend Indians.

8# Mira Oksman

Mira ja PSS naiset runkosarjan viimeisessä kotiottelussa sunnuntaina 26.2.2012 klo 17:00 Auroralla - Tervetuloa!